Kävin Nurmijärvellä äipän kanssa verikokeissa. Kukkis mököttää kun se joutui odottamaan autossa. Jouduttiin ottamaan molemmista jaloista kun verta ei meinannu tulla. Söin samalla herkkuja niin juttu sujui kuin huomaamatta. Maaliskuun loppuun sovittiin pattien poistoaika. Glup... vähän taas jännittää se nukutus...
Käytiin pitkällä lenkillä auringonpaisteessa. Nähtiin pari valkoista tirriä joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia. Hajuja ja jälkiä oli tienposket täynnä. Äippä yritti ottaa pihassa meistä valokuvan.
Äippä löysi jemmasta vanhan onton putkiluun. Tainnu kulkea mukana Evolta asti. Kukkiksen mielestä se on edelleen huippu vaikka onkin ihan tyhjä..
Jippii. Tänään alkaa loma. Äipällä talviloma. Ei tartte pienen ruskean koiran nousta viikkoon ennen kukonlaulua. Joinakin aamuina olen kompinyt peiton alle kun ihmiset on alkanut kiskoa ulkovaatteita päälleen. Ja sit ne on puhuneet lenkille lähdöstä. En voinut kuin huokailla peiton alta. Mut eipäs tarvinnut lähteä lenkille. Ne sanoi ettei raaski kun minä vaan huokailen... Inhoan kylmiä pimeitä aamuja. Onneksi tulee kevät.
Mummu teki lihamakaroonilootaa ja pannaria.. Jo oli makoisa lomaviikko. Tänään pääsin lohia nuol...eiku siis näkemään. Ihan vähän vaan kerkesin kielellä koskemaan kun äippä jo kiireesti nappasi syliin ja sano että me lähdetään pihaan nyt. Fiksuna poikana huijasin mummelia ja hilpasin kiireesti takaisin lammelle kun ihmisten silmä vältti. Äippä huuteli ja vihelsi mutta en malttanut palata pihaan. Pakko oli jättää lammikon ihanat kalantuoksut kun kuulin että nyt tullaan hakemaan. Ihan muina koirina juoksin korvat luimussa äipän ohi pihaan. Mutta unohdin hajun ja siitä ihmiset arvasi että pieni ruskea koira on ollu luvattomilla asioilla..
