Hiihtolomaa

                  

Luun syönti on aina mukavaa. Erityisesti talvilomaa äipän kanssa viettäessä tarjoilu pelaa mainiosti. Minä koira kiireesti ahnehdin oman luuni ja menin Kukkikselta kerjäämään sen luuta. Ei avannut suutaan. On se vähän viisastunut. Muutama vuosi takaperin huijasin siltä aina eväät. Kukkis-reppana meni aina lankaan kun vein sille jonkun sen leluista. Iloisesti häntää heilutellen lelu suussa menin houkuttelemaan sitä leikkimään kanssani. Ja aina siltä putosi eväät suusta kun tarjosin sille lelua vaihtokaupassa. Kukkis sai lelun ja ruskea koira eväät. Enää se ei mene siihen lankaan. Joten sanonta vanha koira ei opi uusia temppuja ei kyllä pidä paikkaansa. Äippä sitä aina ihmetteli, että miten voin olla noin älykäs, kun suunnitelmallisesti osaan huijata toista. 

Ai kissatko viisaita?

Ai kissatko viisaita, jatkuu

 Ai kissatko viisaita.Ei ainakaan meidän Fiia. Oltiin Kukkiksen kanssa syömässä herkkumössöä ja nappuja, niin Fiia asteli kuin euroopan omistaja Kukkiksen ruokakupille. Kukkis ei tainnut edes ehtiä tajuja mitään, niin äippä kerkes ajaa sen kissan tiehensä. Mitä sen kissan päässä oikein liikkuu,  tuskin mitään. Eipä onneksi yrittänyt minun kupilleni. Siitä olis julistettu sotatila. Minun ruokani on minun ruokani ja siihen ei kosketa.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille eläin- ja ihmisystävilleni!
Erityisesti Pojulle ja Kultsille Korpilahdelle.
Toivotteleepi Nirppu

PS. Toivotukset myös Kukkikselta ja Fiialta
PSS. Fiialta erityisterveiset saunakaverille Kaukajärvelle

Jokaisen menestyvän koiran kainalossa on nalle

           

No nyt se tuli taas todistettua, että olen ihana. Ihan rauhassa omassa korissa nukuin lelujeni (siis Kukkikisen lelujen) keskellä niin, yhtääkkiä äippä sanoo että kato kun ihana. Sitten se lähti hakemaan kameraa. Takaisin tullessa sanoi taas, että on se ihana. Minä kuulin sen uneni läpi ja tietysti käännyin selälleni. Ja sit olin vielä ihanampi. Siinä ne sitten kuvasi ja toisteli, että on se ihana. Kyllähän minä tiedän olevani rakastettava ja suloinen.

Maastopukumuotia

                                     

Lenkillä käymisen jälkeen olisin välttämättä heti halunnut sisälle. Mutta ei päästetty.Sanoivat, että nyt tarkenee, kun on tää hieno takkikin päällä. Pakkasta  enää 8 astetta. Äippä puhdisti lumisia puita puutarhassa ja iskä otti lumet pois kasvihuoneen päältä.  Juoksimme Kukkiksen kanssa rinkiä takapihalla ja meillä oli oikein mukavaa. Maha vaan ei toiminu ollenkaan, ei edes lenkillä. Syynä lienee taas liiallinen herkuttelu. Eilen illalla saimme Kukiksen kanssa Jumbone herkut. Se on aivan taivaallinen puruluu... Syon sen melkein purematta, no ehkä pari haukkausta.Taitaa tulla taas herkkupaastoa.... 

Kukkis takapihalla

Arvaa kuka ?

                              

Ei mikään ole niin mukavaa kun pakkasesta  (-22 astetta) sisälle tullessa voi kömpiä peiton alle takaisin nukkumaan. Täällä saa aina varoa kun äippä ja iskä ei tahdo muistaa, että peiton alla voi olla joku. Ja Kukkis se vaan lohmii yli vaikka tietäisi että alla on joku. Ja katti ryökäle saattaa talloa vartinkin, ja sitten kun ärähdän se pakenee ihmeissään paikalta. Ai oliko siellä joku. Taitaa mokoma tehdä senkin piruuttaan, nauttii niin minun kiusaamisestani.

Pakkasaamuna ikkunalla

                                                                                                          

Olisihan se ihanaa, jos kesä jo tulisi. Ulkoilu näillä pakkasilla, -12 menettelee, mutta tassuille tulee kylmä. Äippä teki villahaalarini jo melkein valmiiksi. Oli jo aikakin, se on aloitettu silloin kun asuimme Evolla. Kun se vielä keksisi miten se kiinnitetään. Toivottavasti idea tulee ennen kuin pakkaset loppuu. Tulisi jo kesä, aurinko paistaa. Pääsisipä jo mökille laiturille haaveilemaan. Oisi niin koiranmaisen mukavaa päästä jo laituriongelle. 

OIKEA SYDÄNTEN RINSSI

                     

Tässä on nyt sitten se sydänten rinssi. Joskus kyllä ruskeata pientä koiraa hävettää tämä valokuvatouhu. Minähän olen rohkea, peloton kulmakunnan kuningas. (Sitä ei tarvitse mainita, että kesällä mummolassa pelkäsin mustaa, tyhjää, heiluvaa jätesäkkiä, onneksi kukaan ei nähnyt).Lenkillä täällä pitävät minua isona rohkeana koirana.Kenenkään ei tarvitse tietää, että nukun edelleen äipän kainalossa peiton alla.  Ja enhän minä voi mitään sille, että olen niin ihana.Vähän aikaa sitten yksi mummo, luultavasti heikkonäköinen, sanoi minut nähdessään, että onpas sievä pentu. Täytyy tunnustaa, että mummot kasseineen ovat suuri heikkouteni. Minua kiinnostaa aina suuresti kassien sisältö, siellähän voi olla vaikka kapanossia tai nakkeja. Tunnetusti ei tarvitse kuin suunnata viaton katseeni mummoon päin, niin ihan varmasti herkkuja ilmestyy kuononi eteen saman tien.

SYDÄNTEN RINSSI

Oli tässä kuvakin, äippä on vaan niin tosi hyvä tämän koneen kanssa. Se taitavasti hävitti sen kuvan. Täytyy laittaa uusiksi...

KUKKIS

Aina yhtä ihana Kukkis. Nytkin se tuolla ulkona haukkua paukuttaa aidan vieressä ohikulkijoita.  Minä poika se makoilen sohvan selkänojalla sisällä ja nautin lämmöstä.             

Puoli Kukki

Minä itte. Vähänks oon komee.

Pidän suuresti vauhdikkaasta menosta, veneilystä yms. missä saan kuonooni ihania tuoksuja. Äippä lupasi, että ensi kesänä polkupyörään hankitaan kori, jossa pääsen vähän vauhdikkaammille lenkeille. Tarttee vissiin hankkia lentäjänlasit ja nahkakypärä.

Meidän kaunis kukka. Kukkis on ihan aito luonnonlapsi.

Kukka muru. Jota myös kompostikuningatar Kukkikseksi maalla kutsutaan. Johtuen neitin rakkaasta harrastuksesta tonkia kompostia. Ja KIERIÄ siinä.

Pakkaspäivää

Pakkaspäivä, taas. Onneksi vapaapäivä kaikilla. Ei tarvinnut raahautua aaamulla pakkaseen (-22 ) lenkille. Kyllähän sitä tarkenee kun pukeutuu, mutta kun näitä pieniä ruskeita jalkoja palelee. Onneksi ihmiset on kotona, voi vaan pyörähtää ulkona omalla pihalla ja pääsee heti takaisin sisälle.

KUKKIS

Aina yhtä ihana KUKKIS

Kukkis alias Hukka, Pikkuhukka

Tuo harmaanmusta veikeän näköinen otus on Kukkis, rakkain ystäväni ja lempisiskoni. Kukkis on 10-vuotias, niinkuin minäkin. Tarkka syntymäpäivämäärä ei ole tiedossa. Kukkiksen syntymäpäiviä vietämme elokuussa.Viime vuonna vietimme lokakuussa 30-vuotissynttäreitä. Fiiakin täytti 10 viime vuonna, joten vietettiin kaikki synttärit kerralla.

Pieni ruskea koira just heränneenä

FIIA, yläkerran tyranki.

Tämä tässä on Fiia. Sen lempihommaa on pienen ruskean koiran pelottelu. Jokaikinen kerta kun tulen ulkoa, se vaanii minua portaikossa. Ja joka kerta säikähdän hirmuisesti kun se hyppää tassut levällään eteeni. Niin, eikö olekin pirullinen katti. Takaa-ajon sijasta se jää nauramaan kissan likaista naurua kun juoksen häntä koipien välissä pakoon. Milloinkahan oikein opin?

Tässähän minä

Minä olen Nirppu. Olen 10-vuotias, pieni ruskea koira, niin äippä sanoo. Olen syntynyt keski-suomessa 6.10.2001 Ylämuuratjärvellä. Äitini Manta oli lyhytkarvainen mäyräkoira ja isäni seitsemän sortin sulttaani, niin kerrotaan.

Kultamussukka

Lähetetty Nokia-puhelimestani

Lempiharrastus kalastuksen ohella.

Lähetetty Nirpun palvelijan nokiapuhelimesta