Tässä on nyt sitten se sydänten rinssi. Joskus kyllä ruskeata pientä koiraa hävettää tämä valokuvatouhu. Minähän olen rohkea, peloton kulmakunnan kuningas. (Sitä ei tarvitse mainita, että kesällä mummolassa pelkäsin mustaa, tyhjää, heiluvaa jätesäkkiä, onneksi kukaan ei nähnyt).Lenkillä täällä pitävät minua isona rohkeana koirana.Kenenkään ei tarvitse tietää, että nukun edelleen äipän kainalossa peiton alla. Ja enhän minä voi mitään sille, että olen niin ihana.Vähän aikaa sitten yksi mummo, luultavasti heikkonäköinen, sanoi minut nähdessään, että onpas sievä pentu. Täytyy tunnustaa, että mummot kasseineen ovat suuri heikkouteni. Minua kiinnostaa aina suuresti kassien sisältö, siellähän voi olla vaikka kapanossia tai nakkeja. Tunnetusti ei tarvitse kuin suunnata viaton katseeni mummoon päin, niin ihan varmasti herkkuja ilmestyy kuononi eteen saman tien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti