Luun syönti on aina mukavaa. Erityisesti talvilomaa äipän kanssa viettäessä tarjoilu pelaa mainiosti. Minä koira kiireesti ahnehdin oman luuni ja menin Kukkikselta kerjäämään sen luuta. Ei avannut suutaan. On se vähän viisastunut. Muutama vuosi takaperin huijasin siltä aina eväät. Kukkis-reppana meni aina lankaan kun vein sille jonkun sen leluista. Iloisesti häntää heilutellen lelu suussa menin houkuttelemaan sitä leikkimään kanssani. Ja aina siltä putosi eväät suusta kun tarjosin sille lelua vaihtokaupassa. Kukkis sai lelun ja ruskea koira eväät. Enää se ei mene siihen lankaan. Joten sanonta vanha koira ei opi uusia temppuja ei kyllä pidä paikkaansa. Äippä sitä aina ihmetteli, että miten voin olla noin älykäs, kun suunnitelmallisesti osaan huijata toista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti